Eletään loppukesää 1990-luvun loppupuolella Tammisaaren vierasvenesatamassa kun hyppään ystävän perheen veneestä laiturille. Ystävä seuraa perässä ja kirmaamme läheiseen leikkipuistoon, jonka keinuissa juttelemme tuntikaupalla. Ilta on jo pimentynyt kun maltamme vihdoin lähteä takaisin veneelle. Loppukesän lämmin sade ryöpsähtää merituulen siivittämänä päällemme kuin suihkepullosta sumutettuna. Avaan sille sylini, kallistan päätä taakse ja nauran ääneen. Voi sitä lapsuuden huoletonta onnea. Tai teinejähän silloin jo oltiin. Olen aina pitänyt Tammisaaresta. Venereissun lisäksi kävimme kylällä silloin tällöin kesämökiltämme käsin ja Tammisaari on aina edustanut minulle Suomen kesää parhaimmillaan. Niinpä olin innoissani kun vietimme päivän Tammisaaressa kesäisellä roadtripillämme. Edellisestä vierailusta olikin jo liian pitkä aika. Oli alkukesän lämmin päivä kun ajoimme tutun sillan yli kohti vierasvenesatamaa…