Päiväkirja Karibian risteilyltä – St. Thomas ja formal night
Ja taas mennään Karibialla! Tällä kertaa heilutaan St.Thomasilla, vietetään formal nightia ja tervehditään ystäväämme valasta. Tervetuloa mukaan!
Neitsytsaarille kuuluvasta St.Thomasin saaresta emme olleet ottaneet kovinkaan paljon selvää etukäteen, joten Charlotte Amalien kaduille rantauduimme melkoisen tietämättöminä siitä, millaisella saarella olemme. Melko pian kävi ilmi, että kaupunki on täynnä koruliikkeitä, merirosvoja ja rommia.
Päivä oli kuuma, joten hetken kaduilla kierreltyämme piipahdimme erään pikkukauppoja sisältävän sisäpihan keskelle väsättyyn mukavan viileään ulkoilmabaariin kokikselle. Herra baarimikko olisi ehdottomasti halunnut lorauttaa Coca Colaamme myös rommia, mutta suostui tarjoilemaan alkoholittoman version juoman koostumuksesta hetken väiteltyämme. Siemailimme limujamme hauskan ukon kertoessa vitsejä ja seuraavaan limuun päätimmekin ottaa hieman rommia. Baarimikon ”hieman” tosin tarkoitti sekoitussuhdetta fifty-fifty, joten rommikola aiheutti pienen hilpeän olon saarella seikkaileville turisteille.
Rommikolan jälkeen lähdimme taas tutkimaan kaupunkia, mutta koska siellä ei oikeasti tuntunut olevan muuta kuin koruliikkeitä, matkamuistokauppoja sekä yksi läpikoluamamme mielenkiintoinen merirosvopuoti, palasimme pian takaisin sisäpihan baariin, jossa baarimikko jo toivotteli meidät tervetulleiksi kotiin ja kaatoi uudet rommikolat. Talo tarjoaisi kuulemma nämä juomat.
Pian baariin könysi toinen selvästi krapulainen baarimikko, joka sekoitteli itselleen ensitöikseen smoothien, jossa ei kuulemma ollut yhtään alkoholia. Me saimme juoda smoothie-kannun tyhjäksi ja kummasti heidän alkoholittomaksi väittämänsä juoma sai meidät naureskelemaan entistä enemmän heidän hulvattomille jutuilleen.
Seuraavan rommidrinkin jälkeen aamupäivähiprakka oli tosiasia ja pian baarimikot alkoivat houkutella meitä jäämään saarelle. Heillä oli jopa näyttää päivän sanomalehdestä ympyröimänsä risteilyaikataulu, joka kertoi, että pääsisimme jatkamaan matkaa seuraavanakin päivänä eri laivalla. Mitä sitten vaikka matkatavaramme ovat tänään lähtevässä laivassa, saarella on kuitenkin mielinmäärin rommia! Mitä muuta ihminen muka kaipaa Karibialla lomaillessaan?
Tällaiset vilpertit olivat syyllisiä päiväkänneihimme. Ja me kun olimme menossa vain pienelle kokistauolle.. Ainiin, oikeanpuoleinen herra lähetti terveisiä kaikille suomalaisille naisille ja pyysi kertomaan mistä hänet löytää. Charlotte Amalien Palm Passagella sijaitsevaan baariin siis kaikki yhes koos!
Krapulassa töihin tullut baarimikkokin alkoi näyttää pirteältä viimeistään siinä vaiheessa kun herrat ottivat eräiden toisten asiakkaiden kanssa shotit mieheen. Voin vain kuvitella minkälainen meno baarissa on illalla, kun jo alkupäivällä kokikselle tulleet turistit huiputettiin vetämään päiväkännit ihan yhtä lailla humalassa olevien baarimikkojen kanssa. St.Thomasin saarelta päällimmäisenä mieleen jäikin paras baari Karibian auringon alla sekä siellä vierailun aiheuttama hauskan hiprakkainen olotila, kun palasimme iltapäivällä takaisin laivaan suoraan lounasbuffetiin.
Lounasaikaan ravintolasta sai ihanan raikasta lemonadea, joka maistui kuumana päivänä rommidrinkkien jälkeen aivan taivaalliselta. Hiprakka väistyi pikkuhiljaa kylläisen olon tieltä, kun herkuttelimme kannella katsellen satamaan lipuvaa merirosvolaivaa. Kukapa olisi arvannut mitä Charlotte Amalie tuo tullessaan kun astuimme aamusella sen kaduille seikkailemaan. Hulvattoman hauska aamupäivä rommibaarissa, merirosvoja sekä heidän aarteitaan myyviä korukauppoja. Niistä St.Thomas tunnetaan.
Illalla laivalla vietettiin formal nightia, jolloin laivan käytävät täyttyivät toinen toistaan upeampia iltapukuja kantavista naisista sekä heidän komeiksi kammatuista miehistään. Mekin pukeuduimme hieman näyttävämmin, mutta koska emme ottaneet Henkalle pukua mukaan, söimme illallisen suosiolla buffetissa, sillä pääravintoloihin miesten olisi pitänyt pukeutua vähintään suoriin housuihin ja kauluspaitaan. Muualla asu oli vapaa formal nightinakin, joten pukua ei tarvitse raahata mukana ellei välttämättä halua. Pukuja voi myös vuokrata laivalta ja valokuvaajat ottavat mielellään taidokkaita potretteja parhaimpiinsa pukeutuneista risteilymatkustajista.
Koska olimme syöneet tukevan lounaan melko myöhään iltapäivällä, jätimme illallisbuffetissa vierailun suosiolla myöhempään iltaan. Alkuillasta kävimme kuitenkin viinibaarissa nauttimassa vakkaripöydässämme ikkunan luona lasilliset punaviiniä sekä muutaman pienen tapaksen. Auringonlaskun aikaan kiipesimme laivan ylimmälle kannelle katselemaan henkeäsalpaavia merimaisemia. Koimme kannella huikean elämyksen, kun ystävämme valas päätti tulla polskimaan laivamme viereen. Mikä tuuri että olimme juuri tuolloin kannella!
Siellä se polskii valtavalla pyrstöllään.
Valaasta huumaantuneina suuntasimme illallisbuffetiin, jossa vedin vaihteeksi Mac and Cheesea sekä lukuisia muita herkkuja, joita tarjoilupöytiin oli katettu. Rommintäyteisen päivän jälkeen ruokajuomana maistui vesi, sillä nestetasapainosta piti mielellään huolta, ettei tarvinnut kärsiä tylsistä päänsäryistä, heikotuksista tai suonenvedoista.
Illan ohjelmaan kuului myös kaksikerroksisessa teatterissa seurattu periamerikkalainen musiikkiesitys sekä ihastuminen karibialta maistuvaan kookosta ja ananasta sisältävään Loco Coco -drinkkiin. Loco Cocoa oli saatava tämän jälkeen jokaisena iltana, ja se sopikin hyvin jälkkäriksi hedelmien tuoman makeuden sekä kermaisuutensa ansiosta. Nam.
Jäljellä olisi vielä yksi Karibian risteilystä kertova postaus. Sen myötä tutustutan teidät vielä yhteen piskuiseen Karibian saareen sekä vietämme viimeiset raukeat hetket laivan kannella antoisasta lomasta rentoutuneena ihania auringonlaskuja katsellen. Voi että minulla on ikävä Karibialle!
