Praha yöllä. Lähes kaikki kaupungit näyttävät maagisilta pimeän laskeuduttua kun tuhannet valot syttyvät valaisemaan pimeässä kulkevan tietä, mutta öisessä Prahassa on todella sitä jotakin. Olen todennut ennenkin Prahan olevan tunnelmaltaan mystinen kaupunki ja yövalaistuksessa se kaikki vain korostuu entisestään. Tämä on vaihteeksi hyvin kuvapainotteinen postaus, sillä en aio jaaritella tämän enempää. Annetaan kuvien puhua puolestaan, niidenhän sanotaan kertovan enemmän kuin tuhat sanaa. Saanko esitellä ihanan Prahan öiset valot: Ilta alkaa hämärtyä Mala Stranan kaupunginosassa. Prahan kauniit katuvalot ja taustalla Petrinin kukkulan näköalatorni. Strahovin luostari. Ilta saapuu Prahan kaduille. Valot syttyvät kaupungissa. Taustalla näkyy Zizkovin TV-torni. Upea Prahan linna vartioi kaupunkia iltavalaistuksessaan. Tyttö varjoisella kujalla. Öinen Praha. Eikö olekin kaunis? Vltava-joki…

Meillä on tapana viettää syyskuista vuosipäiväämme aina uudessa kaupungissa. Mikä mahtava (teko)syy matkustaa joka syksy uuteen paikkaan! Ensimmäistä vuosipäivää vietimme aikoinaan Helsingissä, toista vuosipäivää Tukholmassa ja kolmatta Kuopiossa. Neljäntenäkin vuosipäivänä olimme kotimaassa. Turku oli tuolloin kohteemme. Viidennettä vuosipäivää juhlimme Amsterdamissa ja nyt tänä vuonna kuudennelle vuosipäivälle kilisteltiin Prahassa. Prahan reissu starttasi virallisena vuosipäivänämme 11.9. ja pitihän kyseisenä iltana mennä syömään ravintolaan sen kunniaksi. Paikaksi valikoitui Prahan vanhastakaupungista löytyvä tunnelmallinen R.M.Rilke, jossa oli Prahan hintatasoon nähden hitusen kalliimmat hinnat, mutta illallinen oli silti suomalaisittain ihan naurettavan edullinen. Pujahdimme söpön ravintolan etuovesta juuri kun pieni tihkusade alkoi yltyä rankemmaksi sateeksi. Ravintolan hämärä tunnelma sopi täydellisesti sateiseen iltaan ja nurkkapöytämme kynttilä loi varjojaan…

Praha on mystinen kaupunki. Kun pimeys laskeutuu sen vanhoille kujille, lähtee mielikuvitus laukkaamaan ja sumun keskellä voi ainakin luulla näkevänsä menneiden aikojen haamuja. Prahassa järjestetään opastettuja kummituskierroksia, mutta me emme osallistuneet tällä kertaa sellaiselle. Se jäi odottamaan seuraavaa Prahan matkaa. Sen sijaan tutustuimme absinttiin, joka on niin ikään omiaan lisäämään Prahan mystisyyttä. Tsekkiläisen absintin on sanottu aiheuttavan ties mitä luovuus- ja hulluuskohtauksia, näkyjen näkemistä ja muuta sekavaa. Tiedättehän kun se vihreä keiju tulee lentelemään näköpiiriin? Ai ette. No jatketaan silti. Puheet absintin vaikutuksista lienevät tuulesta temmattuja ja usein absintin aiheuttamissa sekoiluissa on ollut kyseessä ihan vaan juoppohulluus, eikä sillä ole ollut mitään tekemistä sen kanssa, onko lasissa ollut absinttia vai…

Yksi upeimmista koskaan näkemistämme rakennuksista on Prahan linnan alueella sijaitseva Pyhän Vituksen katedraali. Sen korkeuksiin kohoavat tornit näkyvät kauas ja kun sen juurelle saapuu, alkaa päässä huipata eikä rakennuksen kokoa meinaa käsittää. Niin iso katedraali ja niin paljon pieniä yksityiskohtia. Mahtava näky. Pyhän Vituksen katedraali edustaa goottilaista rakennustyyliä, joka lienee lempityylisuuntamme, sikäli mikäli niistä mitään ymmärrämme. Ovathan muutkin Prahan lempparimme Tynin kirkko sekä Kaarlensilta saman tyylisuunnan edustajia. Pyhän Vituksen katedraalin ja Kaarlensillan on jopa suunnitellut sama ukkeli, Peter Parler nimeltään. Harmi että hän on jo kuollut, olisin muuten voinut tarvita hänen palvelujaan talomme suunnittelussa. Järvenpään Vituksen katedraali. Hmmm, ei ehkä sittenkään.. Pyhän Vituksen katedraali on Tsekin suurin ja merkittävin kirkko.…

Tiesitkö, että Prahassa on asunut suuri juutalaisyhteisö? 1200-luvulla kaikki kaupungin juutalaiset määrättiin asumaan Vanhankaupungin pohjoisosiin Vltava-joen rannalle ja sinne he rakensivat muun muassa synagogia, kaupungintalon ja hautausmaan. Alue on saanut nimensä Joosef II:n mukaan ja kaupunginosaa kutsutaan edelleen Josefoviksi. Vanha-Uusi Synagoga Josefov tarjoaa paljon katseltavaa turisteille. Kuudesta alueella sijainneesta synagogasta vanhin on 1200-luvulla rakennettu Vanha-Uusi Synagoga. Se on lähes litistynyt modernimpien talojen varjoon ja näyttää siinä kaikessa vanhuudessaan melko sympaattiselta tapaukselta. Mielenkiintoisin koko Josefovin alueen nähtävyys on mielestämme ehdottomasti vanha juutalainen hautausmaa. Pienehkölle alueelle on mahdutettu peräti 12 000 hautaa, sillä juutalaisia ei saanut haudata muualle. Vanhat hautakivet on sullottu limittäin, ne ovat aikojen saatossa kallistuneet ja kaatuneet suuntaan jos…

Parhaat ravintolat löytyvät usein joko vahingossa sivukadulle eksyessä tai sitten jonkun suosittelemana. Sen sijaan keskeisimmiltä turistipaikoilta ei yleensä löydy ravintolamaailman helmiä vaan ylihintaisia turistiloukkuja. Meidän kaksi Prahan suosikkiamme sijaitsevat molemmat hieman syrjässä. Mlejnice majailee kapealla Vanhankaupungin sivukujalla ja Mala Stranasta löytynyt lemppari U Magistra Kelly on niin piilossa, ettemme olisi varmasti löytäneet sitä ilman Tripadvisorin apua. U Magistra Kelly sijaitsee Mala Stranassa alueella, jossa ei ole mitään muuta kuin asuintaloja, kapeita kujia ja syvä hiljaisuus, jonka rikkoo vain satunnaisesti ohi kulkeva auto. Mala Stranan pääkatu Nerudova on kuitenkin lähellä, joten ravintolaan ei tarvitse tarpoa pitkiä matkoja. Sen syrjäinen sijainti pitää vaan tietää ravintolaan päätyäkseen. Ravintolan osoite on 5 Sporkova. Me…

Vltava-joen varrelle alkoi kerääntyä asutusta jo 800-luvulla. Alueella sijaitsi kauppapaikka ja sen myötävaikutuksesta ihmisiä kerääntyi paikalle yhä enemmän ja enemmän. Prahan kaupunki sai näin alkunsa. Kaupungin vanhin osa tottelee luontevasti nimeä Vanhakaupunki (Stare mesto) ja sen alueella sijaitsee nykyisen Prahan keskustana pidetty Vanhankaupunginaukio. Vanhankaupunginaukio ja Raatihuoneen torni Prahaan saavuttuamme meistä tuntui luontevalta aloittaa kaupunkiin tutustuminen juuri Vanhankaupunginaukiolta. Kun olimme täyttäneet nälkäiset vatsamme Mlejnicen leipägulassilla, astelimme kaikessa rauhassa lähellä sijaitsevalle aukiolle ihmettelemään torstaisen alkuillan tunnelmaa. Vanhankaupunginaukio oli täynnä ihmisiä. Osa istui aukion laidan terasseilla juomassa olutta tai nauttimassa kupin kahvia. Osa ihmisistä oli kerääntynyt taitavan katusoittajan ympärille. Joku nappasi herkullista tuoksua levittävästä kojusta paikallisen putkimaisen leivonnaisen ja joku ruokki puluja leipäpaloilla.…

Praha on tunnettu hyvästä ja halvasta oluestaan. Olutta myydään jokaisessa kuppilassa, sitä on ihan ok juoda kadulla kävellessä ja ruokakaupan hyllyt ovat täynnä erilaisia olutpulloja ja -tölkkejä. Prahassa on oluelle myös oma museonsa, tai itseasiassa kaksikin, joista toinen tosin on hyvinkin pubimainen. Toinen, se museomaisempi olutmuseo, sijaitsee vanhassa kaupungissa osoitteessa Husova 7. Kaksikerroksisessa museossa voi tutustua oluen historiaan sen valmistusprosessiin erilaisiin olutpulloihin ja niiden korkkeihin (kaksi edellistä olivat värikkyydessään lemppareitani tässä museossa) sekä kaikkeen mahdolliseen, mitä oluesta voi haluta tietää. Ja mikäs se sellainen olutmuseo olisi, etenkin kun ollaan Prahassa, jossa ei pääsisi maistamaan olutta. Museon kellarikerrokseen rakennetun baarin pöytään saa mukaan neljä pientä tuopillista olutta, joita saa maistella kaikessa…

Praha on rakennettu Vltava-joen rannoille ja jokea ympäröiville kukkuloille. Prahan, kuten yleensä myös muiden joenvarsien kaupunkien keskeisimmät alueet sijoittuvat parhaille paikoille joen rannoille. Vltavan mutka ympäröi vanhaa kaupunkia ja toisella puolella jokea kohoaa Prahan linna. Vltava on Elben sivujoki ja Tsekin pisin joki. Se hallitsee Prahan maisemaa ja sitä pitkin lipuu erilaisia aluksia, polkuveneitä ja lukuisia kauniin valkoisina hohtavia joutsenia. Joella seilaa turisteille suunnattuja risteilyjä, joista osalla tarjotaan myös ruokaa. Illallisristeilyillä saattaa olla myös elävää musiikkia. On myös lyhyempiä Prahan keskustan esitteleviä risteilyjä ja pitkiä kauemmas keskustasta vieviä reissuja. Me kävimme tunnin kestävällä risteilyllä, joka alkoi vanhan kaupungin pohjoisosasta. Laiva lipui kaikessa rauhassa Kaarlensillan ali ja kävi pyörähtämässä ympäri palatakseen…

Mikä siinä onkin, että aina kun saapuu perille matkakohteeseen, on ihan julmettu nälkä. Vatsa kurnii kuuluvasti, vaikka olisi juuri syönyt lentokoneessa mahansa täyteen ja napsinut päälle vielä eväskarkkejakin. Prahaan saavuttuamme täytimme vatsaamme myös tuopillisilla olutta matkalla hotellille. Silti hotelliin kirjauduttuamme oli nälkä niin kova, että etsimme heti ensitöiksemme sapuskaa. Kyseessä ei muuten ollut ihan mikä tahansa sapuska, vaan Mlejnice-ravintolan kehuttu leipägulassi. Kiitos etenkin Hulille vinkistä! Gulassia myydään vähän joka paikassa pitkin Prahaa, mutta väittäisin vailla pätevää vertailupohjaakin, että Mlejnicessä se on kaikkein parasta. Mlejnicen gulassi tarjoillaan koverretun leivän sisällä ja sen maku on ihan mieletön. Vahva, mausteinen, syvä, herkullinen, maukas, tuhti, lihaisa…muun muassa näillä sanoilla kuvailimme suussamme muhevana maistuvaa gulassia.…