Tanskalainen sillivoileipä
Aina kun kuulen sanan sillivoileipä, tai näen sellaisen pötköttelevän edessäni, alkaa päässäni soida Pauli Hanhiniemen ääni. ”Muistan kuinka laitoit sillivoileipää mun krapulaan..” Melko häiritsevää, biisi ei nimittäin kuulu suosikkeihini, vaikka Pauli onkin ihan hauska hemmo ja Kolmannella Naisella on muita ihan hyviä biisejä. Viimeksi sillivoileipäbiisi soi päässäni kun tein postauksen sillivoileipiä Euroviisufinaaliimme. Tai oikeastaan biisi soi päässäni sen jälkeenkin kun käsittelin sillivoileipäkuvia, kun tein blogiaikatauluun tilaa sillivoileipä-postaukselle ja kun kirjoitin tämän postauksen. Että sillivoileipää itse kunkin krapulaan sitten vaan! Olkaa hyvät. Tanskalainen sillivoileipä – maalaisleipää (Kuten kuvasta näkyy, meillä ei ollut maalaisleipää vaan saaristolaisleipää. Mitä pienistä.) – voita tai margariinia – salaatinlehtiä – keitettyä perunaa – keitettyä kananmunaa – valkosipulisilliä…
Kivikauden leipä – gluteeniton herkku siemenistä ja pähkinöistä
Eräs juhannusvieraistamme toi mukanaan gluteenitonta leipää, jota minunkin täytyi päästä maistamaan. Kivikauden leipä yllätti aivan täysin ja herkullista leipää oli saatava heti lisää vielä toinenkin viipale. Pyysin innoissani reseptiä, samoin teki anoppi, ja anoppi tekaisikin reippaana meille heti seuraavalla viikolla uuden kivikauden leivän. Otin herkkuleipää eräänä päivänä mukaani töihin ja herkuttelin sillä sekä mansikoilla ennen esteratsastustuntia. Leivän voimalla jaksoi mainiosti viipottaa yli esteiden ja kerroin siitä myös Instagramissa. Instagramissa esitettiin toive laittaa leivän resepti blogiin, joten tässä se nyt on. Herkullinen ja gluteeniton kivikauden leipä.
Toast skagen
Toast skagen oli yksi ensimmäisistä ruoista, joita kokkailin ihan itsekseni. Katkarapumössön sekoittaminen on sen verran helppoa hommaa, että toast skagenista on helppo aloittaa kokkausharjoitukset, ja lopputuloskin on poikkeuksetta varsin mainio. Muita nuoren Martinan bravuureja olivat ainakin kana-riisi-kanaliemikuutio-hemapa -mössö, pannulla paistetut porsaanfileet, teeleipä (köksän vihkon reseptillä tehty), brownies ja erilaiset täytetyt leivät. Ah, mitä gourmet-ruokaa! Mutta jostainhan on aloitettava. Katkarapuleipä toimii edelleenkin mainiosti alkupalana, pikkunaposteltavana kuohuviinin kera tai vaikkapa rapujuhlien alkuruokana ennen varsinaisiin saksikäsiin tarttumista. Ja kukapa ei olisi joskus parannellut oloaan ruotsinlaivalla iiisolla katkarapuleivällä.
Venäläiset valkosipulileivät
Viime keväänä Pietarissa ollessamme tilasimme eräässä kuppilassa välipalaksi valkosipulileipää. Mielessämme oli jokin bruschettatyyppinen valkosipulilla sivelty patonki, mutta se mitä eteemme kannettiin, olikin jotain aivan muuta. Ja se oli paljonpaljon parempaa kuin mielikuvissamme seikkailleet vaaleat leipäpalat olisivat koskaan voineet olla. Annos näytti tältä: Ihania rasvassa rapeaksi paistettuja ruisleipiä runsaalla valkosipulilla, suolalla ja tillillä maustettuna. Voi nam! Itse en olisi osannut yhdistää tilliä valkosipulisiin ruisleipätikkuihin, sillä miellän yrtin lähinnä kalan kaveriksi. Vaan en miellä enää, sillä tilli sopi uskomattoman hyvin venäläisten valkosipulileipien mausteeksi. Näitä pitäisi tehdä joskus kotonakin, muistan tuumineeni suu täynnä ruisleipää, ja niinhän minä sitten teinkin.
