Välimeren risteily, osa 2: Navigator of the Seas
Jäimme viimeksi siihen, että minä ja Maajussin morsian olimme putkahtaneet valtavan risteilyaluksen syövereihin ja paloimme halusta tutustua seuraavan viikon kotiimme. Olimme ottaneet etukäteen selville että 11. kannen Windjammer-nimisessä buffet-ravintolassa tarjoillaan ruokaa koko päivän ajan, joten suuntasimme heti ensitöiksemme sinne täyttämään vatsamme. Ravintolan pöydät notkuivat erilaisia herkkuja, joista pitäisi muka pystyä valitsemaan mitä haluaisi syödä. Mutta kun minä haluan maistaa kaikkea!
Päädyin kuitenkin lopulta rakentamaan itselleni oikein juustoisen ja majoneesisen hampurilaisen ja sain myös ensikosketuksen laivan älyttömän hyviin ja rapeisiin ranskalaisiin, jotka maistuivat todella hyvälle dipattuna majoneesiin. Kyseistä komboa tulikin vedettyä naamariin lähes jokaisena risteilypäivänä, mikä ällistytti hieman itseänikin. Olen aina ihmetellyt miksi jotkut lappavat notkuvista buffet-pöydistä lautaselleen vain kasan ranskalaisia, vaikka tarjolla olisi paljon muutakin, ja nyt olin itse juuri sellainen typerä ranskalaisrohmu. Syytän tapahtuneesta helteessä pehmennyttä päätäni ja hidastunutta aivotoimintaa.
Seuraavina päivinä otinkin jokaisella buffet-lounaalla lautaselleni ison kasan ranskalaisia, jotka söin majoneesin kera. Kaveriksi otin sentään myös oliiveja, lämpimiä kasviksia, salaattia, pizza slicen, mehukkaan hampurilaispihvin tai pienen maistiaisen päivän intialaista ruokaa. Ihan pelkillä ranskalaisilla en sentään elänyt, mutta kyllä niitä tuli silti luvattoman paljon vedettyä. Ja sitten vielä ihmettelen mistä tämä makkara on vyötärölleni ilmestynyt. Tarkemmalla tarkkailulla voisin huomata sen olevan ihan sitä itseään, eli ranskalaisia perunoita ja majoneesia.
Buffetissa oli tarjolla myös erilaisia juomia makuvesistä jääteehen. Oma lempparini oli ihanan raikas lemonade ja valitsinkin valmiiksi täytetyistä mukeista aina sellaisen, jonka pinnalla lilluu mahdollisimman paljon sitruunan hedelmälihaa. Mitä kirpeämpää, sitä parempaa. Myös jälkiruokavalikoima oli kattava ja vaihtui päivittäin. Me tosin tyydyimme usein nappaamaan lounaan päätteeksi vain jogurttijäätelöä joko ravintolasta tai altaalta, sillä kylmä jäätelö raikasti mukavasti helteessä nuutunutta lomalaista.
Jogurttijäätelöpiste. Mansikka-vanilja oli parasta.
Vaikka laivalla oli muuten oikein hymyileväistä ja palvelualtista henkilökuntaa, saattoi Windjammerissa nähdä hieman nyrpeämpääkin tarjoilijan naamaa, mutta se ei haitannut niin kauan kun he kuitenkin hoitivat hommansa. En minäkään jaksaisi aina hymyillä jos olisin laivalla töissä 7 kuukautta putkeen ilman kunnollista vapaa-aikaa ja erossa perheestäni.
Lounaan jälkeen kello oli sen verran, että hyttimme oli valmis, joten kipitimme jännittyneinä katsomaan miltä edullinen sisähyttimme näyttää. Aika hulppealta. Tilaa on vaikka kuinka paljon, sänky on varmaan ainakin kaksi metriä leveä ja hytin yleisilme on siisti ja viihtyisä. Kyllä täällä kelpaa nukkua seuraavat seitsemän yötä.
Kauaa emme hytissä kuitenkaan malttaneet olla, sillä meillä oli vielä lähes koko laiva tutkimatta. Kiertelimmekin pitkin laivan ulko- ja sisätiloja yrittäen samalla hahmottaa missä on mitäkin ja miten löydämme kaikki nämä paikat vielä uudelleenkin. Viidennellä kannella sijaitsee kävelykatu, jonka reunoilla on lukuisia kuppiloita sekä kauppoja. Me testasimme heti kahvilan voisarvet, jotka olivat mielenkiintoisia makeine sokerikuorrutteineen ja suolaisine täytteineen. Niitä ei tullut maistettua enää uudelleen.
Naapuripöydässä istuneiden tätien jälkiruoka-annokset ja tiskillä notkuvat hedelmäkorit kuitenkin vakuuttivat, samoin juomapiste, jossa oli päivittäin tarjolla jääveden lisäksi ainakin jääteetä sekä hedelmäisiä makuvesiä. Myös kuumat juomat olivat hyvin edustettuina kaakaon, kahvin ja teen voimin, ja kaikki nämä juomat kuuluivat risteilyn hintaan. Ylihintaiset vesipaketit ovat siis täysin turhia ja ensi kerralla jätämme Evianit muille, kannamme pulloveden itse maista ja hyödynnämme laivalla monessa eri paikassa tarjolla olevia janojuomia paremmin.
Viihtyisän promenadin lisäksi laivan sisätiloista löytyy värikäs kasino, shampanjabaari ja muutama muukin baari, kolmekerroksinen illallisravintola, luistelurata, iso Metropolis -teatteri, kirjasto, taidenäyttely, internet-huone, kappeli, kuntosali, kauneushoitola, yökerho ja vaikka mitä muuta. Seinillä on paljon taidetta ja me tunnistimmekin oman hyttipäätymme portaiden päädyssä olevista heppatauluista.
Heppatyttöjen kerroksessa on tietenkin heppatauluja.
Kävelykatu
Schooner Barin merihenkinen sisustus.
Casinolla kävijää tervehtivät tällaiset värikkäät kammotukset.
Taidetta
Tämä taideteos kohosi kerrosten läpi korkeuksiin ja oli iltavalaistuksessa oikea katseenvangitsija.
Yksi monista viihtyisistä istuskelupaikoista.
Ulkokansilta löytyy ainakin kaksi allasaluetta, joista toinen on rauhallisempi vain aikuisille tarkoitettu keidas ja toinen isompi allasalue, jossa soitetaan musiikkia, pidetään päivittäisiä tanssikursseja, aamuvenyttelyä, leffatunnarivisaa ja järjestettiinpä eräänä päivänä myös hulvaton Belly Flop -kilpailu, jossa karvaiset italialaisukot hyppivät korokkeelta maha edellä altaaseen ja se joka sai aikaiseksi isoimman plätsähdyksen oli voittaja. Auts, minua sattui mahanahkaan pelkkä kilpailun katsominenkin. Kansilla oli myös monta allasbaaria, pitkät rivit aurinkotuoleja, yläkantta kiertävä juoksurata, urheilukenttä, minigolf-rata ja kiipeilyseinä ihan vain näin muutaman mainitakseni.
Kivan näköistä muuten, mutta kuka haluaa ottaa aurinkoa lasin takana? Ilmeisen moni, se kävi risteilyn aikana selväksi..
Rauhallisemmalle allasalueelle pääsivät vain täysi-ikäiset. Lapset saivat temmeltää isommalla allasalueella.
Istahdetaanpa tähän hetkeksi katsomaan naapurilaivaa.
Mammojen hiukset hulmuaa tuulessa.
Säkkipillin soittaja vartioi minigolf-rataa sekä ilmeisesti rullaluistelijoille tarkoitettua mutkaista kaiteilla rajattua rataa.
Palloilukenttä. Sinkkunaisille tiedoksi, että täällä voi bongata päivisin paidattomia koripallonpelaajia.
Kiipeilyseinä sijaitsee laivan korkeimmalla kohdalla.
Laivan lähtöä piti tietenkin katsoa kannella, minkä jälkeen meillä olikin jo kiire laittautumaan illallista varten. Satamassa meiltä pois otetut matkalaukut oli toimitettu hyvissä ajoin hyttiin, mutta kannattaa ottaa huomioon, että laukut saattavat tulla vasta myöhään illalla. Käsilaukkuun kannattaa siis pakata kaikki mitä ensimmäisenä iltana tarvitsee.
Mutta nyt mennään siis syömään. Illalliskäytäntö Royal Caribbeanilla eroaa melkoisesti Princess Cruisesin käytännöstä, joista jälkimmäisen aluksella seilasimme Henkan kanssa Karibialla noin puolitoista vuotta sitten. Ruby Princessillä saimme mennä syömään mihin ravintolaan tahansa, mihin aikaan tahansa ja aina eri pöytään eri ihmisten kanssa. Useimmiten saimme kahden hengen pöydän. Sen sijaan nyt Navigator of the Seasilla meille oli määritelty etukäteen tietty pöytä ja tietty aika, jolloin söisimme jokaisena iltana. Myös tarjoilijat olivat aina samat kuten myös illallisseura.
Molemmilla laivoilla pääravintoloiden lisäksi illallista saa toki mennä syömään myös maksuttomaan buffet-ravintolaan tai muutamaan hienompaan ravintolaan, joissa otetaan pieni lisämaksu. Myös hyttiin saa tilata ruokaa veloituksetta. Vain keskellä yötä tilattuihin ruokiin tulee pieni lisämaksu ja alkoholijuomat sekä muutama muukin tuote ovat maksullisia. Jos minulla on joskus parvekehytti, tilaan aivan varmasti sinne ensimmäisenä iltana pullon kuohuviiniä ja nautin sen parvekkeella auringonlaskun aikaan.
Sisäänkäynti ravintolaan. Kaikkien ruokapaikkojen ulkopuolella oli desinfiointiständit käsien puhdistamista varten.
Lampsimme siis iltakuudelta Coppelia-ravintolaan, jossa etsimme pöytämme. Kattausajat olivat mielestäni hieman huonot, sillä meidän aikaisempi kattaus kello kuudelta oli hieman liian aikaisin, eikä minulla ollut useinkaan vielä silloin nälkä. Myöhempi kattaus joka alkoi puoli yhdeksältä oli taas liian myöhään, etenkin kun kolmen ruokalajin illalliseen sai helposti kulumaan pari tuntia ja aamulla piti nousta aikaisin maihin.
Olimme ensimmäiset illallistajat kahdeksan hengen pöydässämme ja jännityksellä odotimme minkälaista illallisseuraa saamme. Pöytäseurueemme osoittautui oikein mukavaksi ja se koostui pelkästään suomalaisista, joten keskustelut käytiin helposti äidinkielellä. Minun ja Maajussin morsiamen lisäksi pöydässä oli yksi nuori pariskunta sekä kaksi hieman varttuneempaa pariskuntaa, ja täytyy sanoa, että kotipaikkakunnat ja ammatit läpikäytyämme huomasimme olevamme melko sekalainen seurakunta. Ja mikäs sen antoisampaa!
Tässä seurassa vietimme siis koko risteilyn illalliset, paitsi niinä iltoina kun kävimme syömässä buffetissa. Että terveisiä vaan jos joku pöytäseurueemme jäsenistä eksyy tänne blogiini! Ruokien kuvaaminen paljasti minut nimittäin jossain vaiheessa viikkoa bloggaajaksi, vaikka yritinkin olla ihan hyshys hassusta harrastuksestani. Ja tosiaan, laivalla tarjoillut ruoatkin ilmestyvät tänne jossakin toisessa postauksessa. Tämä alkaa olla jo niin pitkä sepustus, että täytynee alkaa lopetella tätä piakkoin ja jättää jotain myös tuleviin postauksiin.
Illallisen jälkeen pitkä päivä alkoi vaatia veronsa ja painuimmekin pikkuhiljaa pehkuihin. Tokihan tilasimme vielä iltasnackia huonepalvelusta, sillä pitihän sitäkin päästä heti testaamaan, vaikkei illallisen jälkeen ollutkaan varsinaisesti nälkä. Teki vaan mieli napostella jotakin telkkaria katsellessa, ja pian sängyllemme olikin kannettu kaksi hedelmälautasta sekä iso kasa sipulirenkaita. Seuraavan päivän viettäisimme Messinassa Sisiliassa, ja illalla hyttiin jaetusta seuraavan päivän ohjelmasta olimme jo ympyröineet monta kokeilemisen arvoista ohjelmanumeroa.
Hisseihin vaihdettiin päivittäin viikonpäivälaatat, jotta dementoituneimmatkin mummot tietävät missä mennään.
Varaa oma risteilysi oheisen linkin takaa CruiseDirectilta! Sitä mekin ollaan käytetty ja homma toimii pomminvarmasti. Suoraan CruiseDirectiltä varattuna risteily on myös huomattavasti edullisempi kuin matkatoimistolta ostettuna. Varaa risteily, lennot ja majoitukset itse niin säästät selvää rahaa ja unelmasta voi tulla totta!
