Turun linna

Minun täytyy nyt tunnustaa jotain. Olen väittänyt etten ole koskaan nähnyt Turun linnaa edes vilaukselta. Ei siinä muuten mitään, mutta olen hengaillut useaan kertaan Turun Satamassa Silja Linen terminaalin edessä, ja syyskuisella Turun reissullamme kyseisellä paikalla käytyämme huomasin, että siinähän se linna möllöttää aivan terminaalin vieressä. Täytyy olla sokea jos ei näe sitä. Ja minähän en siis muka nähnyt, vaikka olen pyörinyt siinä terminaalin edustalla vaikka kuinka paljon. Pitäisiköhän käväistä optikolla..

No nyt sitten näin linnan ja kävimmepä tutustumassa sen sisätiloihinkin. Turun linna oli ehdoton lempparini koko Turun reissullamme, vaikka Wanhan Paronin Kellarikin oli erittäin kiva kokemus. Ostimme hieman liian vähän parkkiaikaa Rinsessallemme (lue: autolle), ja linnaa kierrellessä tulikin lopulta hieman kiire. Emme osanneet arvata kuinka paljon kaikkea kivaa nähtävää linna pitää sisällään, joten aliarvioimme sen kiertämiseen tarvitsemamme ajan. Onneksi parkkipirkot olivat tuona sateisena päivänä jossain muualla kuin linnan lähistöllä..

Tämä kaveri aiheuttaa sydäreitä erään ketjulla suljetun käytävän syövereissä. Sydän pomppasi oikeasti kurkkuun kun kurkistelin käytävän kulman taakse ja siellä möllöttikin tällainen kaveri. En suosittele sydänvikaisille.

Joku vessafriikki istuu kuninkaan käymälässä.

Turun linnan historia alkaa 1280-luvulta, jolloin saarelle alettiin rakentaa leirikastellia. Myöhemmin leirikastellista tuli linna ja saarikin liittyi merenpinnan laskun takia mantereeseen ja nyt Turun linna nököttää Turun sataman vieressä ylväänä kuin siellä asuneet kuninkaalliset konsanaan. Nykyään linnassa toimii Turun kaupungin historiallinen museo ja rakennuksen sokkeloiset käytävät ovat melkein kokonaisuudessaan avoinna turisteille.

Päättömät bileet.

Saisinko palasen tuota kokonaista riikinkukkoa, kiitos!

Ennen kuin linnan viimeiset vangit siirrettiin vuonna 1891 Kakolaan ja Turun linna alkoi toimia Turun kaupungin museona, on se saanut kokea paljon monenlaista. Turun linnassa on säilytetty verorahoja ja laivattu niitä Ruotsiin, linnaa on piiritetty, siellä on säilytetty vankeja ja vietetty hulppeita renessanssiaikaisia juhlia, joissa viini virtasi. Se on ränsistynyt, kärsinyt tulipaloista ja sitä on restauroitu sekä laajennettu. Linna on toiminut kasarmina, asuntona, vankilana ja varastona. Ovatpa siellä riidelleet myös eräät veljekset, jotka sulkivat toisensa vuorotellen tyrmään noustaakseen itse linnanherraksi.

Tyrmä numero kolme.

Siinä nukkui vanki.

Ja tästä ikkunasta vanki tuijotteli ulos. Tuon ikkunalaudalla olevan kolon sanotaan tulleen vangin kyynärpäästä hänen haaveillessaan ikkunan äärellä vapaudesta.

Kirkko

Vanhoja astioita ja muita Turun linnan kauniita tavaroita olisi kiva ihastella äidin kanssa.

Turun linnaan tutustumiseen kannattaa tosiaan varata riittävästi aikaa (tunti ei riitä mihinkään), sillä sen paksut seinät sulkevat sisäänsä paljon nähtävää ja koettavaa kaikenikäisille tallaajille. Sokkeloiset käytävät vievät vuoroin ylös ja vuoroin alas, joten jalkaan kannattaa varata hyvät kengät ja se kaikista huonokuntoisin mummo voi jäädä autoon odottamaan. Tai hyvällä säällä hänet voi kärrätä kauniille linnan pihalle nököttämään. Kaiken kaikkiaan linna on vaikuttava tapaus ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka. Älä siis missaa sitä seuraavalla Turun reissullasi.

Matkamuistomyymälästä tarttui mukaan salmiakkia. Pötkön veimme tuliaiseksi iskälle ja karkkipussin mutustimme matkalla kotiin.