Valkosipulinen rahkalevite aka maailman paras levite
Yksi elämän virstanpylväs on nyt saavutettu: Kokkasin ensimmäistä kertaa anopin reseptillä jotakin. Enkä edes ihan mitä tahansa, vaan maailman parasta rahkalevitettä, johon ihastuin heti ensimaistamisella. Levite saa jopa minut hienon ja sivistyneen juhlavieraan (kröhöhöm..) seisomaan pitopöydän vieressä rohmuten aina uuden patonginpalan, jonka päälle levitän ison kasan valkosipulista rahkan ja margariinin seosta. Tämän jälkeen ahmin koko herkun kerralla edelleen sen pöydän vieressä hengaillen. Miten niin muka pitäisi ottaa ruokaa omalle lautaselle ja mennä muualle syömään? Levite todella on niin herkullista ja koukuttavaa, etteivät hyvät ruokatavatkaan pysy enää mielessä.
Tänä kesänä Henkan veljen valmistujaisissa uskalsin pyytää pelottavalta anopilta levitteen reseptin ja kokeilin sitä kädet täristen heti seuraavana viikonloppuna. Oikeasti anoppini on maailman paras, mukavin, kiltein, hyväsydämisin ja rennoin anoppi, joten meidän kohdalla puheet pelottavasta miehen äidistä eivät pidä paikkaansa. Siksipä uskalsinkin kokata anopin levitettäkin hyvillä mielin, ilman pelkoa punaisena huutavasta tädistä, joka syyttää minua reseptinsä, poikansa ja koko elämänsä pilaamisesta. Oikeasti, onkohan sellaisia anoppeja edes olemassa?
Sen pidemmittä puheitta mennään itse reseptiin.
Rahkalevite
– puoli pakettia voita tai margariinia
– purkin Ehrmannin rahkaa
– valkosipulia
– persiljaa
Pilko valkosipuli ja persilja. Kippaa voi tai margariini ja rahka kulhoon valkosipuli- ja persiljasilpun kanssa. Survo sörssäimellä, jota joskus myös sauvasekoittimeksi kutsutaan, kaikki sekaisin ja kas, valmista on! Ihan helppoa!
Tällä levitteellä on hurmattu monta juhlavierasta niin Keravalla Henkan vanhempien kotona, kuin ensikokeiluni myötä myös meillä kotona juhannuksena, jolloin tarjoilin tätä patongin kanssa. Patongin lisäksi olen syönyt herkkua ainakin lihapullien kanssa, dippaamalla sipsejä levitteeseen ja ihan vain suoraan kulhosta lusikalla. Törrrkeän hyvää!
0 kommenttia
Anna
No ni! Ja mummokin kokkeilemmaan." Hän" on syötävän houkutteleva 🙂
Anonymous
Tätähän pitää heti kokeilla. Kuulostaa helpolta ja hyvältä.Sain tänään työpaikan kaffetauolla vinkin blogistasi… ja täällä sitä nyt "kuolataan" kaiken ihanan perään. Ja aivan IHANIA kuvia, kyllä! 😉
Martina
Anna: Kokeile ihmeessä, helppoa on ja hyvvee!"Anonyymi": Käypäs kuule kurkkaamassa vaikka tota manteliliköörikakun kuvaa, siitä on ihanuus kaukana. Kiitos kuitenkin, vaikken ymmärräkään kuka ääliö tästä blogista on mennyt puhumaan kahvitauolla. 😀
meanwhileinlongfield
Peli-illan postaus on julkistettu! http://meanwhileinlongfield.wordpress.com/2011/08/20/peli-ilta/p.s. Ja tosiaan jos saa pyytää niin kirjoittele tänne sen jogurttikastikkeen ohje, mä tahtoisin sen. 🙂
Martina
Ooo, täytyykin mennä heti lukemaan peli-illan postaus! Yritän saada jogurttikastikkeen ohjeen tänne mahdollisimman pian. Nyt on vaan hieman kiire muiden kuin blogijuttujen kanssa, enkä ole saanut siirrettyä kuvia vielä edes koneelle, blogista puhumattakaan. Mutta jogurttikastike on nyt postauslistan kärkipäässä ja julkaistaan mahdollisimman pian! 🙂
meanwhileinlongfield
Ei sillä ole mikään kiire. Joten kunhan se joskus tänne tulee, niin se riittää. :)Ja tsemppiä kovasti niihin muihin juttuihin, varmasti teillä hommaa riittää!