Vierailulla Sukuloiden viinitilalla Piemontessa
Aurinkoinen terassihetki kotona. Kirjoitan sähköpostia Riikka Sukulalle. Sovimme vierailusta hänen ja hänen miehensä Jyrki Sukulan viinitilalla Serralunga d’Albassa. Kun ajankohta on lyöty lukkoon alan suunnitella muuta reissuohjelmaa viinitilavierailun ympärille. Olen aika innoissani. Yksi matkaunelma on käymässä toteen kesäkuussa 2019.
Aurinkoinen terassihetki Albassa. Käyn läpi sähköpostejani samalla kun Henkka tilaa meille viiniä. Riikka Sukula on lähettänyt viestin, jossa kysyy voisimmeko siirtää tastingvierailun torstailta perjantaille, jolloin Jyrki pääsisi isännäksemme. Vastaan sen sopivan meille loistavasti. Majailemme loppureissun siinä heidän naapurissaan Cascina Meriamessa, joten päivällä ei ole väliä.
Kun perjantai-iltapäivä lähestyy huomaan jännittäväni hieman. Aurinko porottaa jälleen kuumasti kun lähdemme kävelemään kohti naapuritaloa. Missään ei lue nimeä, mutta silti täällä käy kuulemma paljon suomalaisia kääntymässä pihassa “ohikulkumatkalla ollessaan kun huomasivat sattumalta Sukuloiden asuvan täällä”. Ei näin. Varatkaa mieluummin vierailu etukäteen. Saatte silloin viiniäkin.
Kävelemme viiniköynnösten välissä kulkevaa hiekkatietä pitkin. Pihalla vastassa oleva mies haalistuneessa hatussaan ja släbäreissään esittäytyy Jyrki Sukulaksi. Kaksi muuta paikalla olijaa paljastuvat myöhemmin ainakin tietyissä piireissä kuuluisaksi amaronemieheksi ja hänen puolisokseen. He ovat juuri saapuneet pyöräillen Albasta.
Kolmas tastingvierailulle saapuva suomalaispariskunta kurvaa pian Maseratilla pihaan poikansa kanssa, jota näyttää jännittävän Jyrkin tapaaminen yhtä paljon kuin minua. Jyrki hoitaa tilanteen hienosti ja lopulta vierailun päätteeksi poika uskaltautuu jopa juttelemaan Jyrkin kanssa autohommista.
On ihmiskokeen aika. Jyrki kehottaa meitä sulkemaan silmämme ja ajattelemaan, että olemme saapuneet juuri viinitilalle. Kuulemme korkin poksahduksen ja siinä samassa suu alkaa erittää kuolaa. Melkein maistamme kuohuviinin maun suussamme. Jännä miten pelkkä korkin poksahtava ääni saa aikaiseksi fyysisiä reaktioita. Saamme avata silmämme ja ottaa lasilliset kuohuvaa. Jyrki toivottaa meidät tervetulleiksi ja kuolaavat suumme saavat himoitsemansa ensisiemaisut viinistä.
Suuntaamme viiniköynnösten luokse, jossa Jyrki kertoo millaista on kasvattaa viiniä. Imen tietoa ja vaikutun siitä, miten paljon asioita pitää tietää, jotta saa aikaiseksi hyvää viiniä. Toisaalta ei saa myöskään ylisuorittaa ja tehdä liikaa, vaan kasvia ja sen kulloisiakin tarpeita pitää osata kuunnella.
Opin muun muassa sen, ettei viiniköynnösrivien päihin istutetut ruusut ole vain kiva koriste turisteja varten vaan hämähäkkien koti. Hämähäkit ovat viiniköynnösten kavereita. Kuulen myös, miten vaativa rypäle nebbiolo on ja mitä kaikkea pitää ottaa huomioon viinivuoden aikana. Todella mielenkiintoista.
Jyrki kertoo myös miten he päätyivät viinitilan omistajiksi Italiaan. Kaikki hyvät jutut saavat kuulemma alkunsa kännissä ja läpällä. Niin myös Sukuloiden tie viinintuottajiksi. Piemonten kanssa kilpaili loppumetreihin asti myös Champagnen viinialue, joista jälkimmäisessä oli se ongelma, että siellä on liikaa ranskalaisia. Niinpä Sukulat päätyivät Piemonteen.
Kun olemme viettäneet tovin viiniköynnösten luona, siirrymme sisätiloihin, jossa meitä odottaa pitkä katettu pöytä. Juuri sellainen, jossa italialaisia illallisia vietetään koko perheen ja suvun kesken. Etsimme paikkamme pöydän äärestä ja istumme alas. Jyrki paistaa hellalla juustoa ja pekonia, nostaa kylmät antipastot pöytään ja kaataa laseihin Barberaa sekä Langhe Nebbioloa.
Maistelemme viinejä, kuuntelemme, kyselemme, nauramme ja huomaamme ajan kiitävän hurjaa vauhtia. Jyrki katsoo ikkunasta ja aloittaa lauseen “Mun pitäisi varmaan kohta..” Lause jää kesken, mies kaataa lisää viiniä lasiinsa, ottaa tuolin alleen ja jatkaa jutustelua. Puolentoista tunnin vierailu venyy 2,5 tuntiin. Ymmärrämme poistua paikalta kun Riikka soittaa miehelleen että olisi muutakin tekemistä.
Takaisin majapaikalle Cascina Meriameen tallustelee kaksi ruokamatkailijaa hymyt korvissa. Kannamme sylissämme kallisarvoisia viinituliaisia. Pari pulloa Langhe Nebbioloa ja yksi pullo Barberaa. Kehumme kilpaa vierailun tunnelmaa, sille osallistunutta porukkaa ja lämmintä fiilistä, joka Sukuloiden viinitilalla vallitsi heti alusta alkaen.
Tastingvierailu Sukuloiden viinitilalla nousi odotetusti reissun kohokohdaksi. Se oli toki osittain Jyrkin hulvattoman persoonan ansiota, mutta pidin myös siitä, miten paljon opimme vierailun aikana sekä viininviljelystä, Piemontesta että italialaisista kuin myös Sukuloista itsestään. Tämän vierailun muistamme varmasti aina ja jos ei tullut jo selväksi, niin suosittelemme varaamaan oman tastingvierailun, varsinkin jos “satutte ajamaan ohitse”.
Sukuloiden viinitilan nettisivut löytyy täältä.
0 kommenttia
Annemaria/Samppanjaa muovimukista
Olipas kivalta kuulostava kokemus. Kovin mieluusti olisin istunut myös tuossa pöydässä 🙂 Jyrki Sukula on ollut musta aina mielenkiintoinen tyyppi. Tällaisena tasaisen tien kulkijana ihailen aina ihmisiä, jotka hyppäävät impulsiivisesti hetkeen ja tekevät rohkeita siirtoja. Ostaa nyt tosta vain viinitila ja lähteä huimapäisesti viininviljelijäksi Italiaan. Respect!
Martina
Siinä pöydässä oli kiva istua. 🙂 Mäkin oon seurannut Jyrki Sukulan uraa mielenkiinnolla ja etenkin viinitilan ostaminen Italiasta kiehtoi heti. Olisin mieluusti tavannut vierailulla myös Riikan, mutta toki Jyrkin tapaaminen teki kokemuksesta vielä erityisemmän. Todella ihailtavaa heidän heittäytymisensä. Olisipa itselläkin pokkaa ostaa viinitila Italiasta! Ehkä vielä joskus.. 😉
Piyya
Tunnelmaan oli ihana päästä mukaan, kuvittelin jo itsenikin istumassa pöydän ääressä antipastoja mutustellen ja viinistä nauttien, viinitarhan mullasta tuoksuen.
Martina
Kiva kuulla että tunnelma välittyi. Olisi ollut mukavaa jos olisit istunut saman pöydän ääressä. 🙂
Martina
Jyrki on ihan mahtava persoona. Olisi ollut hauska olla näkemässä herran parhaat tanssiliikkeet! Uskon että on sille päälle sattuessaan kova tanssimaan. Kukapa meistä ei olisi. 😀
Aliisa
Pääsisipä nyt maistelemaan viiniä tonne! Kuulostaa hyvältä kokemukselta, menee myös omalle bucketlistille, kun seuraavan kerran on suuntana Italia 🙂
Martina
Tämä oli kyllä tosi mieleenpainuva kokemus ja Piemonte muutenkin paljon kivempi kuin odotin, ja sentään odotin alueelta paljon. 🙂
Paula - Viinilaakson viemää
Mielenkiintoinen vierailu. Ja varmasti poikkesi sellaisista viinitilavierailuista jotka on isommille ryhmille järjestetty tai niistä joissa on vain pelkkä maistelu. Olisi kyllä hienoa päästä taas Italiaan ja kiertelemään siellä viinialueita. Jänskä muuten tuo hämähäkkitarina ruusuihin liittyen. Täällä Kaliforniassa sanotaan aina, että niiden avulla nähdään jos viiniköynnöksiin on tulossa joku sairaus, sieni tmv.
Martina
Jep, tämä vierailu oli paljon henkilökohtaisempi ja tilan lisäksi tuli tutustuttua hieman myös muihin tastingvierailun osallistujiin. Italian viinialueet ovat kyllä ihania. Kaikkine hämähäkkineen ja ruusuineen. 🙂
Sannahof // Unelmamaja
Itse olen myös viestitellyt Riikan kanssa ja sopinut viinitilavierailusta heidän tilallaan vuonna 2015, mutta harmiksemme ison porukkamme suunnitelmat kariutuivat logistisiin ongelmiin. Vieläkin hieman harmittaa, sillä jo sähköpostiviestien välityksellä heistä tuli lämmin fiilis ja olivat ilomielin ottamassa meitä vieraikseen. Ehkä suuntaan vielä joku päivä pienemmällä porukalla tuonne, kun ei tarvitse laskea bussikuskin ajopäiviä yms.
Martina
Voi miten harmi että teidän suunnitelmat kariutui. Onneksi tila ottaa vieraita vastaan yhä, joten ei kun vaan uutta reissua suunnittelemaan. 🙂 On totta että Sukuloista välittyi jo sähköpostiviestien perusteella hyvä fiilis ja tuli tervetullut olo. He vaikuttavat todella mukavilta, vaikken Riikkaa olekaan tavannut.
Anna K. - Kaukaa haettua
Ihana juttu! Hyvä fiilis kantautui tänne asti, samoin nälkä! 😀
Mäkin tykkään kokemuksista, joissa saa sekä uutta tietoa, että vieläpä silmänruokaa ja oikeaakin siihen päälle. Varmasti ollut unohtumaton kokemus.
Tästä tuli mieleen, että pitäis vetää kunnon kännit, että alkais unelmat toteutumaan!
Martina
Kiitos, kiva kuulla että fiilikset välittyivät. Tämä todella oli unohtumaton kokemus.
Ja ihan samaa mietin minäkin: Eiköhän aleta vitsailemaan kännissä niin alkaa tapahtua! Ties mistä itsemme pian löydämmekään. 😀
VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -matkablogi
Viinitilalle olisi niin siistiä päästä käymään joskus! Oon muuten haaveillut sen Tony’s Delin yhteistyön jälkeen monen monta kertaa matkasta tuonne Albaan, pitäisi kyllä mennä joskus. 😀
Martina
No mutta siinäpä sulle matkasuunnitelma: Albaan ja sen jälkeen viinitilalle. 🙂 Mullakin on ollut Alba haaveissa niin kauan kun olen tiennyt sen olevan tunnettu tryffeleistään ja Nutellasta. Kulinaristin unelmapaikka. Hotellin aamiaisellakin oli iiiiso pönikkä Nutellaa niiden pikkuruisten annospakkausten sijaan ja kaikissa ravintoloissa tarjolla tryffeliä. Nammm!
Virpi/Hätälasku matkablogi
Kuulostaa täydelliseltä vierailulta ja tunnelmaan oli helppo samaistua! Varmasti ikimuistoinen kokemus!
Martina
Se oli kyllä hieno kokemus. Paljon enemmän kuin odotin, vaikka odotin aika paljon. 🙂
Tanja / Please Be Seated for Takeoff
Me oltiin Sukuloiden tilalla juttumatkalla syyskuussa 2018 ja meitä emännöi Riikka. Hän on myös todella hauska ja mukava persoona! Oli kyllä todella positiivinen vierailu, vaikka viinitilavierailuja onkin paljon takana. Sukuloilla on tosi hyvä ote tuohon hommaan ja ovat kyllä inspiroivia persoonia!
Hauskasti tuli tämä blogaus vastaan Ramin Italia-jutussa, kun mulla on just työn alla Alba- ja Sukula-jutut nyt kun matskut ovat vapautuneet asiakkaalta. Ihan samanlaisia fiiliksiä on jäänyt mieleen.
Muuten, kuten joku kommentoikin, niin esim. meillä Serbiassa niitä ruusupuskia käytetään myös sen vuoksi, että huomaa jos on jotakin kasvisairautta. Ja täälläkin kasvatetaan nebbioloa, koska olosuhteet vastaavat Piemontea.
Martina
Olisi ollut mukavaa tavata myös Riikka. Hänen pitikin ilmeisesti ensin toimia emäntänämme, mutta suunnitelmiin tulikin muutos ja tapasimme Jyrkin. Oli hauskaa, Jyrki on mainio persoona. 🙂
Ruusuilla on siis monta merkitystä viinitilalla. Hauskoja tällaiset yksityiskohdat. Olisi upeaa maistaa joskus serbialaista nebbioloa!