Kun Pohjanmaalla meni överiksi – PowerPark ja Tuuri
Pystymetsää ja laakeeta peltoo. Maisema herättää biisin mukaan jumalan pelkoo, mutta mielestäni hurjempi näky on keskelle Pohjanmaan peltoja rakennetut överin värikkäät kokonaisuudet. Ne ilmestyvät idylliseen peltomaisemaan kuin tyhjästä, saavat suut loksahtamaan auki ja pyörittelemään päätä epäuskoisena.
Ettei vaan olisi mennyt överiksi Vesa ja Jorma?
Pitihän ne käydä katsomassa kuitenkin. Kauhavan PowerParkissa vietimme kaksi yötä ystäväperheen ja itse asiassa toisenkin samanmoisen seurassa. Tuuriin piipahdimme matkalla Ähtäriin. Kaksi yötä PowerParkissa ja perään vielä päivä överissä Keskisen Kyläkaupassa sekä Miljoona Tivolin hälyssä saivat aistit kuormittumaan niin että maanläheinen Ähtäri oli oikein mukavaa vaihtelua Pohjanmaan ihmeiden jälkeen.
Onhan se tavallaan myös siistiä että tällaista uskalletaan tehdä. Kotimaan matkailu tarvitsee monenlaista vetonaulaa ja ovathan sekä PowerPark että Keskisen Kyläkauppa Tuurissa paikkoja, jotka on kiva nähdä kerran elämässä. Vähän niin kuin Suomen Las Vegas tai Dubai. Ainakin jollain tasolla.
PowerPark – Suomi Funland
Olimme viettäneet koko pitkän päivän tien päällä ja vierailleet Henkan sukulaisilla Pohjanmaalla. Kesäilta alkoi jo hämärtyä kun ajelimme halki peltojen. Lapset olivat ihmeen kiltisti takapenkillä välillä auringonlaskun värejä taivaalla ja välillä lastenohjelmia omilta ruuduiltansa katsellen.
Me aikuiset ihailimme kesäillan värittämää peltomaisemaa ja muistan olleeni tuossa hetkessä jotenkin tosi tyytyväinen kaikkeen. Ennen kaikkea siihen, että reissaaminen lasten kanssa sujuu niin kivasti, mutta myös siihen että meillä on mahdollisuus ylipäätään matkustaa. Päivän sukuloinnista väsynyt mieli oli syvällisen mietteliäs ja levollinen samaan aikaan. Pian pääsisimme seuraavaan majapaikkaan lepäämään.
Keskellä Pohjanmaan peltoja kohoava täysin överi, värikäs ja iso huvipuistorakennelma näkyi jo kaukaa. Ajoimme tietä pitkin huvipuiston läpi ja lapset olivat haltioissaan yllämme risteilevistä vuoristoradoista ja kaikesta muusta härpäkkeestä mitä ympärillämme näkyi. Haimme mökkimme avaimen hotellin vastaanotosta ja ajoimme viereisen leirintäalueen laidalle punaisen mökin pihaan.
Painuimme sisään ja kurkistelin vaivihkaa ikkunoista ulos. Sieltä ystäväperheen lapset jo kirmasivat kohti mökkiämme. Omalle jälkikasvullemme emme olleet kertoneet että ystävämme ovat täällä. Ilmeet olivatkin sen mukaiset kun kaverit ryntäsivät mökkiin sisään. Miksipä ei sopisi treffejä kaikista maailman paikoista juuri Kauhavaan?
Oli ihan parasta jakaa tämä kokemus ystävien kanssa. Kuormittava huvipuistopäivä oli mukavampi porukassa. Lapset saivat temmeltää keskenään ja aikuisetkin ehtivät välillä jutella rauhassa. Hurjapäisemmät aikuiset (en minä) saivat käydä hurjemmissa laitteissa yhdessä sillä aikaa kun osa aikuisista (minä) jäivät vahtimaan lapsia. Jakaannuimme välillä eri porukoihin, jotta jokainen saisi huvipuistopäivältään mitä siltä halusi.
Illalla väsytti ihan todella. Oman mökin sauna oli juuri sitä mitä siinä hetkessä kaipasin. Onneksi otimme saunallisen mökin. Oli ihanaa nojata seinään ylälauteella, nauttia lempeiden löylyjen lämmöstä, suhauttaa saunaolut auki ja kuunnella hiljaisuutta (lue: seinän takaa kuuluvaa lasten pälpätystä). Illalliseksi söimme nachoja kaikkine härpäkkeineen, sillä emme jaksaneet panostaa ruoanlaittoon yhtään sen enempää.
PowerPark on muutakin kuin valtava huvipuisto. Alueella on kaksi kartingrataa, hevostalli, minigolfia, leffateatteri, kauppakeskus, hotellipalveluita, kaksi leirintäaluetta, ravirata, mökkejä ja paljon erilaisia ravintoloita. Me testasimme huvipuiston meksikolaistyylisen buffetin ja se osoittautui hyväksi valinnaksi perhelounaalle.
Olihan PowerPark elämys. Ei siitä pääse mihinkään. Kaksi yötä kuitenkin riitti varsinkin kun seuraava päiväretkikohteemme oli vähintään yhtä överi.
Keskisen Kyläkauppa, Onnentie 7, Tuuri
Ajattelin että Keskisen Kyläkauppa olisi ollut jotenkin hienompi. Olihan se täysin överi ja eittämättä niellyt sekä myöhemmin myös tuottanut paljon rahaa. Päällimmäinen tunne oli kuitenkin jonkinlainen myötähäpeänlainen kun astelimme kauppakeskuksen käytävillä.
Mietin miksi. Pohdin onko tämä jonkun mielestä oikeasti hieno vai vaan tosi överi. Miksi Vesa halusi rakennuttaa tällaisen? Mitä tekisin itse samalla määrällä rahaa?
Menimme heti ensitöiksemme syömään pizzabuffetiin. Katselin ympärilleni ja tuntui ettemme kuulu joukkoon. En enää muista mikä se kaunisteltu termi oli, jolla eräs tuttumme oli kyläkaupan asiakaskuntaa ja kohderyhmää kuvaillut, mutta ymmärsin mitä hän tarkoitti kun katselin massasta erottuvia ääripäitä. Onko tällaisia ihmisiä oikeasti olemassa? Miksi he kaikki ovat juuri täällä? Vai onko täällä vaan niin paljon porukkaa että mukaan mahtuu monenlaista.
Toivottavasti en kuulosta ylimieliseltä tai siltä että asettaisin itseni muiden yläpuolelle. En aseta. Olin silti hämilläni ja huvittunut siitä minkälaista elelijää kotimaahamme mahtuu. Tuurissa oli hyvä kattaus ylipäätään monenlaista ihmeellistä asiaa. Se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.
Kauppakeskus oli aika nopeasti nähty. Kävin tyttäreni kanssa kahdestaan shoppailemassa ihan mitä vaan hän halusi. Tytön mielestä tärkeintä oli löytää kaupan ulkopuolella jälleen tapaamallemme pikkuveljelle tuliainen. Vasta sen jälkeen etsittiin itselle jotain kivaa. Kaupan valikoimasta löytyikin kaikkea ihanaa tyttömäistä hiusnauhoista lasten kynsilakkaan. Pikkuveljelle vietiin autolelu.
Ukille ja mummillekin löytyi tuliaiseksi täytelakuja. Kyläkaupan nimikkolakut olivat herkullisia. Ostimme itsellemmekin pussin ja napostelimme lakuja seuraavana päivänä Ähtärin auringonlaskua terassilla ihaillen.
Tuurin paras anti odotti kuitenkin pihalla. Miljoona Tivoli on lapsille ilmainen ja voi pojat ja tytöt sitä onnea ja iloa kun lapset huomasivat pääsevänsä taas huvipuistoon. Kiertelimme laitteissa, Henkka yritti voittaa ammuntapelissä kakkahelikopterin (älkää kysykö..) ja nappasimme kahvilasta isot kahvit, joiden voimalla minäkin huvipuistoista väsähtävä jaksoin tivolivisiitin hyvin.
Katsoimme vielä nuorallakävelijän esityksen kunnes lähdimme ajamaan kohti seuraavaa kohdettamme Ähtäriä. Ennen kun jätimme taaksemme Pohjanmaan suuruudenhullut ihmeet, pysähdyimme hetkeksi katsomaan helikopteria (ei kakka sellaista), joka teki kierroksia Tuurin yllä.
Ei aikaakaan kun itse herra Keskinen saapui paikalle massasta erottuvalla autollaan, vaihtoi muutaman sanan Henkan kanssa ja suuntasi perheen synttärisankarin kanssa helikopterin kyytiin. Jos Keskisen tilukset ovat hulppeat on mies itse yllättävän hiljaisen, rauhallisen ja jopa ujon oloinen.
Olihan päivät Pohjanmaalla! Mitä mieltä sinä olet PowerParkin ja Tuurin kaltaisista paikoista? Överiä, turhaa, hauskaa, jotain muuta?
2 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Joskus olisi mukavaa ehtiä itsekin käymään Tuurissa ja näkemään paikka omin silmin. Olen ajatellut, että kävisin siellä joskus, kun lähialueelle muutenkin tulisi osuttua. Taitaa kuitenkin olla niin, että harvoin noilla seuduilla tulee liikuttua, joten ehkä sitä pitäisi tehdä reissu Tuuriin ihan vartavasten.
Martina
Samoin me ajateltiin, että mennään katsomaan Tuuri jos liikutaan niillä seuduilla. Ei sinne välttämättä kannata vartavasten lähteä, mutta yhdistettynä esimerkiksi Ähtäriin ja PowerParkiin on kasassa jo ihan mukava reissu.